keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Unelmien blogimuutto!

Nyt jännittää! 

On tullut aika paljastaa yksi syy hymyyni. Mutta kerron teille ensin pienen tarinan. Perustin Modernisti Kodikkaan uudenvuodenaattona 2012 hieman epävarmana siitä, mitä bloggaamisesta tulee. Rakastin blogimaailmaa ja olin monien sisustusblogien suurkuluttaja, mutta silti pohdin sitä, riittääkö minulla aika, inspiraatio ja osaaminen omaan blogiin. Parin viikon jälkeen olin valtavan innostunut. Oli jännittävää saada ensimmäiset kommentit ja kannustukset lukijoilta. Oli kiva nähdä lukijamäärämittarin tasainen raksutus. Kerroin blogista vain harvoille ja muutamat tuttavat löysivätkin blogini sisustusblogien joukosta vahingossa. Yksi työtuttuni antoi kannusti minua ja sanoi sanat, jotka piirtyivät mieleeni: “Susta tulee varmaan joku Divaani-bloggaaja”.

Ajatus tuntui utopistiselta unelmalta. Siellähän on Valkoinen Harmaja, Char and the City, Adalmina´s Secret, Kotilo ja monet muut vuosia seuraamani blogit. Kuukausien kuluessa ja ensimmäisen blogivuoden täyttyessä huomasin olevani utelias siitä, mihin voisin blogini kanssa päästä. Ja tänä kesänä olin tilanteessa, jossa työpöydälläni oli kaksi blogiportaalitarjousta. Toinen niistä oli Divaanilta. 



Ihan pian on se hetki, kun pääsen uskomattoman kovaan bloggaajaseuraan ja aloittamaan urani ammattilaisbloggaajana, toki päivätyöstäni luopumatta. Modernisti Kodikas muuttaa ja 1. lokakuuta alkaen osoite on divaaniblogit.fi. Olen ollut onnekas, mutta myös aika sinnikäs. Tämä unelma ei ole toteutunut ilmaiseksi ja tahdon kiittää sydämestäni teitä lukijoita. Olette tehneet kirjoittamista ja kuvaamisesta mielekästä, antaneet kannustavaa ja rakentavaa palautetta, joka on mahdollistanut kehittymisen. Olette antaneet minun mokailla ja onnistua. Toivon, että olen voinut postauksillani tuoda iloa, inspiraatioita ja ihmetyksen aiheita. Kiitokset kuuluu myös Indiedaysille, minulla ei ole kuin positiivista sanottavaa yhteistyöstä! 

Jutut ne jatkuvat samaan malliin, toivon että uusi ympäristö auttaa minua kehittymään ja sitä kautta tarjoamaan teille entistäkin mieluisampaa luettavaa.  Ja erityisesti toivon, että seuraatte perässä uuteen osoitteeseen lokakuussa! Samalla pyydän, että bloggaajat muistaisivat muuttaa lokakuun alussa uuden osoitteen sivupalkkeihinsa. Muistuttelen asiasta vielä hieman lähempänä. 

No, miten on? Oletteko muutosta yhtä innostuneita kun minä? :) 

tiistai 16. syyskuuta 2014

Hätäinen hääpäivä

Meillä oli viikonloppuna hääpäivä,  seitsemäs sorttiaan. Tällä kertaa minä olin reissussa ja mies töissä, joten mitään juhlallisuuksia emme päässeet järjestämään. Meille ei ole kyllä syntynytkään sen kummempaa hääpäiväperinnettä, vaikka olen ehdottomasti sitä mieltä, että kaikki syyt juhlaan kannattaisi käyttää hyväksi! 


Romanttisesti kaupan kassajonossa ilmoitin, että seuraavaksi mennään ostamaan meille hääpäiväkukat. Olin jo päättänyt, että haluan liljoja. Näistä muuten taas vinkkaan, että liljalajikkeista värililjat ovat niitä, jotka eivät tuoksu. Värililjoja saa nimestään huolimatta myös valkoisina. 


Arvoin hetkisen vaaleanpunaisen ja oranssin välillä, mutta jotenkin oranssi on viehättännyt minua viime aikoina erityisesti. Siinä on syksyn energiavärin aineksia. Nyt odottelen nuppujen aukeamista. 


Maljakkovalikoimassani oli kirkkaan, korkean ja pyöreän vaasin mentävä aukko. Sokoksen valikoimista ei mieleistä löytynyt, vaikka katselin kaikki hyllyt tarkkaan. Näin siinä usein käy silloin, kun on tarkka mielikuva etsimästään asiasta. Meinaisin jo sijoittaa useamman kympin "ihan kivaan", mutta muistin periaatteeni. Kaupasta ulos mielummin tyhjin käsin kuin kompromissin kanssa. 


Muutenkin kotiinpaluu on mennyt varsin arkisissa merkeissä. Työt kutsuivat samantien ja kotona odotti liuta hommia. Mutta olen kyllä priorisoinutkin, tyttösen kanssa on pelattu lautapeleja ja päivitetty hänen syysvaatteensa. Tänään kauppareissun yhteydessä hän avasi taas sanaisen arkkunsa ja pyysi korvakoruja: "äiti pliis, jos saisin korvikset annan sulle puolet mun karkkipäivän karkeista". Sitä pelattiin siis kovilla panoksilla :D


Koska olin poissaloloni jälkeen varsin hövelissä mielentilassa, myönnyin parinkymmenen minuutin tehokkaan maanittelun jälkeen. Jos hän olisi ihan varma asiasta ja kestäisi reiítyksen aiheuttaman pienen kivun, olkoon sitten. Viisivuotias vakuutteli olevansa jo iso ja reipas tyttö. Kai se on äidinkin jo uskottava. Ja niin se kävi, hetkeä myöhemmin urhean tytön hymy ylsi timantista timanttiin. Ei kai se niin nöpönuukaa ole, kuka perheestä hääpäivän kunniaksi kartuttaa koruvarastoaan. 


Tämän onnellisen tytön kanssa poikkesimme Minimanista hakemaan unohtuneita pesuaineita ja siellähän se minua odotti. Täydellinen pyöreä, kirkas ja korkea maljakko. Hintalappu sai myös minun hymyni korviin ja autoon poistui kuuden euron vaasin uusi omistaja. 

Matkalla tyttö lauloi antaumuksella takapenkillä timantit on ikuisiaaa-aa. Hyvä olla kotona. 

maanantai 15. syyskuuta 2014

Pala sydäntä





Matkustamisessa on se paha puoli, että uudet kaupungit varastavat sydämeni. Juuri kun olen toipunut ihastuksestani Pariisiin ja Osloon, kuvaan astuu boheemin tyylikäs Kööpenhamina. Reissu alkaa olla lopuillaan ja on aika palata kotiin. Tyttäreltä tuli viesti "rakastan äitiä niin että maapallo halkeaa". Vaikka matkustaminen on ihanaa, ei mikään voita kotiinpalaamisen tunnetta. Pian blogissa palataan kotijuttuihin ja onpa luvassa tälle viikolle kivoja uutisiakin :)

Hei, mitäs teille kuuluu? Oliko Habitare hyvä?

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Copenhagen Half Marathon

Suuria tunteita, itsensä ylittämistä ja urheilun riemua ja repivyyttä. Tätä tarjosi tänään juostu Kööpenhaminan puolimaraton. Eilisen sadepäivän jälkeen sää oli ihanteellinen; hapekas, pilvinen ja ennen kaikkea kuiva. Minulta jäi elämäni toinen puolimaraton juoksematta, haikeana katselin muiden askellusta. Mutta myös onnellisena, juoksuja tulee ja menee, minäkin ehdin vielä. Myös muutama muu juoksukoululainen joutui jäämään huutosakkiin, joten saimme hyvät kannustusjoukot kokoon. 


Kun yli 11 000 ihmistä juoksee, siinä on urheilujuhlan tuntua. Tähän joukkoon mahtuu kaiken ikäisiä, kokoisia ja näköisiä ihmisiä. On pariskuntia, jotka ovat lähteneet yhdessä juoksemaan. On perheitä, jossa lapset on pakattu juoksurattaisiin isän ja äidin hölkätessä. On edesmenneen ystävän muistolle juoksevia kaveriporukoita, joiden RIP-teksti paidassa kertoo juoksun tarkoituksen. On harrastustiimejä ja riemukkaita joukkueita, himourheilijoita ja harrastelijoita. 



Eikä urheilun ole tarkoituskaan olla liian vakava asia :)


Nämä pojat ne kipaisivat 21 kilometriä huimaan aikaan 1:02. Katselin heidän askellustaan 16 kilometrin kohtalla, eikä voi kun ihmetellä joidenkin huimaa treenimäärää ja lahjakkuutta. 


Kauniin reitin varrelle oli tehty monenlaisia piristysruiskeita juoksijoille ja myös sankoin joukoin reitin varrelle saapuneille kannustajille. Muun muassa orkesteri, DJ ja sambaryhmä vauhdittivat menoa ja nostivat hymyjä huulille. Yleisö kannusti kaikkia juoksijoita ja hauskaa oli huomata, miten jotkut osasivat nauttia tsemppauksesta ja saivat siitä selkeästi extraenergiaa. 


Maalisuora oli erittäin pitkä ja ennen maalia liikutuin monta kertaa lähes kyyneliin katsellessani juoksijoita. Näin huimia tuuletuksia, uupumusta, kaverin vilpitöntä kannustamista ja käsi kädessä maaliviivan ylittäviä pariskuntia. Näin äitejä, jotka ottivat pienen lapsensa yleisöstä radan puolelle ja he taittoivat viimeiset metrit yhdessä maaliviivan yli. Näin suunnatonta helpotusta ja itsensä ylittämisen suurta riemua. Eniten ylpeä oli oman juoksukouluni tytöistä, joista jokainen reitille lähtenyt pääsi maaliin saakka hienolla suorituksella. Yhdessä totesimme, että viimeiset kilometrit ovat ennen kaikkea asennelaji. 


Suurin kiitos kuuluu Kipinä Personal Training-studiolle ja valmentajallemme Joonakselle. Hän on sytyttänyt liikunnan riemua, yhdessä tekemisen iloa ja saanut meistä jokaisen haastamaan itseään. 


 Did you break a record? Absolutely!

lauantai 13. syyskuuta 2014

Päiväni kuvina









Kööpenhamina, päivä 2. Sadepisarat muuttivat suunnitelmia, mutta mikäs sen hauskempaa kuin viettää kiireetön päivä sisustuskaupoissa, vaateliikkeissä, kahviloissa ja ravintoloissa. Ja ennen kaikkea hyvässä seurassa. Kilometrejä kertyy kuin huomaamatta ja yhtä yhtäkkiä päivä painuu jo iltaan. On helppoa olla onnellinen. 

perjantai 12. syyskuuta 2014

Pitää lähteä, jotta voi palata

Tapahtumarikkaan päivän jälkeen on mukava lähettää terveiset hotellin puhtaista valkeista lakanoista Kööpenhaminasta! 


Ensikosketus Kööpenhaminaan on ollut erittäin positiivinen:  kaupunki näyttää mielenkiintoiselta, kauniilta ja aurinkoiselta. Hotellin aamiaisravintolasta lähtien tanskalainen design on hyvin esillä. 




Huomenna suuntaan sisustuskierrokselle ja voitte vain kuvitella, kuinka kauniit kaupat polttelivat jo tänään niiden ohikulkiessa. 


Koska reissussa on kuusi naista, jakaudumme hieman eri mielenkiinnonkohteiden mukaan aamupäivällä. Iltapäivällä menemme yhdessä syömään ja illalla suuntaamme Tanskan suosituimpaan turistimagneettiin eli Tivoliin.



Pieni maisemanvaihdos tuntuu hyvältä. Jos nauru pidentää ikää, saan täältä tässä porukassa tuliaisena pari onnellista elinvuotta ;) Lähteminen tuntuu joskus haikealta, varsinkin kun pieni rutistaa oven suussa ja toivottaa hyvää matkaa. Sanoin itsellleni, että tämä on vain kolme yötä. Ja miten ihanaa onkaan taas palata kotiin. Mutta sen ajattelemisen aika ei ole vielä. Eletään hetkessä ja nautitaan. 




Näihin kuviin ja tunnelmiin, palataan taas pian!

torstai 11. syyskuuta 2014

Kauneimmat kotimaiset kotonamme

Valkoisen Harmajan suloinen Suvi heitti minulle mieleisen haasteen, jonka tarkoituksena on nostaa esiin suomalaista muotoilua. Blogiani enemmän seuraavat tietääkin, että tämä on yksi lempiaiheistani. Viime aikoina olen pitänyt kovia palopuheita kotimaisen designin arvosta ja  sen merkityksestä esimerkiksi työllisyyteeen. Jokaisen sanan takana seison edelleenkin, mutta en lähde itseäni toistamaan. Suvin ohjeet kuuluivat näin: 

Olisi kiinnostavaa kuulla mitkä ovat sisustusbloggareiden uusia suomalaisia lempituotteita?
Mitä uusia suomalaisia designtuotteita kotoasi löytyy tai mistä tuotteesta unelmoit?
Onko lähialueellasi muotoiluosaamista, jota haluaisit tuoda esiin?


Ajattelin, että tässä postauksessa nostan esiin muutamia uudehkoja, meiltä jo löytyviä suomalaisia designbrändejä. Jätetään ikisuosikit Lundia, Artek, Secto Design ja Muurame nyt hetkeksi taka-alalle. Nämä nostot ovat sellaisia, joiden kanssa olen saanut kunnian tehdä blogiyhteistyötä.


Meidän terassilla viihtyy EveryDay-designin sarjapöytä. Terassin valkoiset pöydät ovat kevyet ja graafiset muodoiltaan. Juuri sellaista muotoilua, joka löytää varmasti paikkansa huoneesta riippumatta. Kätevää on myös se, että toisen pöydän voi kääntää ympäri ja siitä tulee lehtiteline.


Everyday Design esitteli Asuntomessuilla uuden tarjoilukärrynsä, joka sympaattisella tyylikkyydellään valtasi palan sydämestäni ja olohuoneestani. Sen päälle on mukava sytyttää kynttilät tai tehdä pieniä asetelmia ja kyytiin mahtuu mojova nippu sisustuslehtiä. 


Puiset pyörät ovat kuin piste iin päälle. Kärryä on helppoa liikuttaa ja aito puu antaa yksiväriselle huonekalulle lämpöä.


Sitten: minä & Morris! Suomalaisen Habitekin Morris-pöytiä on viittä eri kokoa / muotoa ja parhaimmillaan yhdeksää erilaista väriä. Lisäksi pöytää saa mattana tai kiiltävänä. Pöytä toimii yksin, kaksin tai ryhmässä. Meillä on olohuoneessa mattavalkoinen (white matt) numero 4 ja  tyttären huoneessa kiiltävä pinkki (pink purple glossy). 


Tekstiilipuolelta ihastelen 1kertaa2-neulostyynyjä, jotka ovat superpehmeitä ja laadukkaita. Tällä hetkellä elokuvahuoneessa pötköttelevä tyyny houkuttelee rentoutumaan. Mallistosta kerrotaan: Trendit tulevat ja menevät, tuotteita heitetään surutta pois trendien vaihtuessa. Näiden neuleiden parissa ollaan aitojen ja aikaa kestävien asioiden äärellä.


Napatkaahan tästä haaste vastaan Adalmina´s Secret, Inspired by love, Uusi kuu ja Ruuhkavuosi.


Palaan jossain vaiheessa haasteen  pariin haaveilemaan suomalaisista designtuotteista. Kiitoksia kaikille eilisen postauksen Kööpenhamina-vinkeistä, täällä jo matkalaukku odottaa pakkaamista. Jotenkin tyypilliseen tyyliin elän myös reissua edeltävää "maailma valmiiksi yhdessä päivässä"-syndroomaa ;) Ruuhkavuodet tiivistyvät ruuhkatunneiksi, mutta viimeistään huomenna Helsinki-Vantaalla huokaisen ja avaan ajatukseni uusille seikkailuille! 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...