maanantai 18. helmikuuta 2013

Hugo boss



Pieni suuri persoona, 2,5 kiloinen leijona. Vahtikoira ja karvainen pikkuveli. Hemmoteltu kakara ja kulmakunnan kruunamaaton kuningas, joka kuitenkin tosipaikan tullen juoksee mamman helmoihin.  Nappisilmä ja karvaformula. Koira parhaassa iässä. 

Nyt 4,5 vuotiaana meidän Hugo on parhaimmillaan. Sillä alkaa olla jo vähän järkeä päässä, pahimmat testosteronihöyryt ovat poissa. Se on uskollinen ja seurallinen, edelleen energinen ja leikkisä. Katselin sunnuntaiaamuna noita kahta tuijottelemassa vierekkäin ulos suuresta ikkunasta, neiti yöpuvussa ja hiukset takussa. Minun kaksi pientä, sulassa sovussa, hetken hiljaa ja paikallaan. Vanhempieni koiravanhus hyvästeltiin uudenvuoden vaihtuessa. En oikein osaa kuvitella aikaa ilman Hugoa. Onneksi chihuahuat ovat parhaimmillaan pitkäikäsiä, meilläkin voisi olla vielä 10 yhteistä vuotta edessä.

Sitä tässä vain mietin, että miten paljon eläin lapselle opettaakaan. Kunnioittamista, kärsivällisyyttä, vastuuntuntoa ja ystävyyttä. Luopumistakin, sitten joskus.

Miten teillä, onko karvaisia kavereita kotona tai eläinkuumetta? Oma suositus on, että mieti pitkään ja harkitse hartaasti, ennen eläimen hankkimista. Varaudu yllätyksiin, kouluttamaan ja kustannuksiin. Samalla voi varautua iloon uudesta perheenjäsenestä ja onnellisiin hetkiin uskollisen ystävän kanssa. Meillä ainakin asuu ärsyttävän ihana Hugo ;)

Ja hei, loppukaneetti: Kaunis kiitos kaikille keittiökommenteista edellliseen postaukseen!

17 kommenttia:

  1. Meillä on 7v. paimenkoira "pentu". Sitä 4-v. tyttö välillä rakastaa, välillä vihaa. Leikkikaveriksi ei oikein ole niin isosta koirasta, mutta kyllä sillä tekisi välillä mieli ratsastaa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Painenkoiran kanssa ei tarvitse olla koko ajan huolissaan, että tuleeko vahinkoja. Chihu on nii pieni, että pitää olla aika tiukat pelisäännöt ettei vahinkoja tapahdu :) Ihana tuo 7 v pentu, jotkut ovat ikuisia vauvoja ;)

      Poista
  2. Eksyin googlen kautta ihanaan blogiisi, jäin samantien lukijaksi. Pitikin hieraista silmiä, sillä meidän vanhin koira 8-vee on juuri samannäköinen suloisen Hugon kanssa http://4.bp.blogspot.com/-99-DZlt2PGw/T-rKYonl2HI/AAAAAAAAADA/QuVGEOgP3ag/s640/IMG_0894.JPG :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Maria, olipas hyvä eksyminen ;) Tervetuloa! Ihanan näköinen kolmikko teillä <3

      Poista
  3. Meiltä löytyy 1,5v mopsipoika, jolta juuri vietiin miehuus ja meidän kaikkien elämä helpottui huomattavasti ;)

    Rakastettava persoona, riiviö, joka paikassa mukana<3 Mutta myös paljon huomiota, vaivaa ja rahanmenoa (sanottakoon että 1500e ostohinta on tässä vaiheessa varmaan jo kolminkertaistunut vaikkei edes eläinlääkärissä ole tarvinnut rokotusten ja kastroinnin lisäksi käydä :D) Kovasti mietityttää miten pärjätään kun meille tulee ihmislapsi kun tämä karvainenkin on niin vaativa! Mut siltikään en mistään hinnasta luopuisi<3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin elo helpottui leikkaamisen jälkeen. Nämä pikkuiset urokset kun osaavat olla aikamoisia kingejä! Rotukoirat ovat kyllä kovissa hinnoissa, samanverran Hugostakin maksettiin. Nyt taitaa olla hinnat nousseet entisestään ja tytöt ovat vielä kalliimpia. Hyvin se menee vauvankin kanssa, mutta tiukka kuri toistensa suhteen kummallekin alusta alkaen :)

      Poista
    2. Itse asiassa chihujen hinnat ovat vuodesta 2010 lähteneet laskuun. Tarjontaa on nykyään jo liian paljon ja saa olla tarkkana, että ostaa pennun luotettavalta kasvattajalta, vaikka pentu olisikin rekisteröity. Rekisteröidyn urospennun keskihinta on nykyään noin 1000-1300 euroa. Joku superlupaava yksilö voi maksaa enemmän.

      Poista
    3. Ok, en ole hintoja tarkemmin seurannut Hugon hankkimisen jälkeen. Sen verran katsoin kennel-liiton sivuilta, että poikien hinnat olivat 1100-1800 e. Oikeassa olet, että pentu pitää ostaa aina luotettavalta kasvattajalta, pentutehtaat ovat niin kuvottavia ja surullisia. Toivottavasti kukaan ei hanki koiraa sellaista paikasta, niistä kun ei edes tiedä millaisia terveysvaivoja on.

      Poista
  4. Ääk, ihana kuva tuo missä pienet tyypit katselee ikkunsta ulos yhdessä. <3
    Meillä ei voi olla karvallisia, kun Mixu on allerginen, mutta meillä on tuo maakilppari, joka on totaalisen rakas.
    Aina on ollut eläimiä mulla, enkä ilman osaisi elää. Rakastan niitä niin paljon. On ne sitten karvaisia tai karvattomia. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kilpparit on kyllä suloisia, ystävälläni on sellainen. Hyvä valinta allergiseen, mutta eläinrakkaaseen perheeseen :)

      Poista
  5. Mulla oli kaksi vuotta ihanuus, mutta jouduin luopumaan puoliväkisin. Nyt käyn täällä katsomassa kuvia ja ikävöimässä:) voisitko kertoa miten teillä karvaisuuden kanssa pärjäillään ja onko intoa lenkkeilylle? Aivan ihana poika teillä ja tuo niin mieleen muistot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luopuminen ei ole koskaan helppoa ;( Meillä pärjäillään tällä hetkellä oikein hyvin, joskin murkkuna Hugo oli aika vaativa tapaus ja itse liian kokematon koirankouluttaja. Tuollainen pieni on niin helppoa lelliä pilalle, vaikka se vaatii samanlaisen koulutuksen kuin isompikin koira. Oli intoa lenkille tai ei, niin onhan se mentävä ;) Onneksi pikkuiselle riittää pienemmätkin lenkit ja kovilla pakkasilla sitten tosi lyhyet. Mutta on se hyvä personal treiner, kun pakottaa ulos säällä kuin säällä :D

      Poista
  6. Meillä on kaksi kaunista karvaista. Monesti ollaan mietitty että kuin tylsää meillä ois ilman niitä! Kyllä se vaan niin on, että koira antaa enemmän mitä ottaa, todellisia ihmisen parhaita ystäviä. Niinkuin tuosta sinun ihanasta kuvasta näkyy :)
    Ja on muuten ihana tämä sinun blogi! Loistavia postauksia sisustuksesta ja muustakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Meeri kauniista sanoista! Vaikka eläimestä on vaivaa, niin enemmän kuitenkin iloa. Ja aina on joku, joka ottaa sinut iloisesti vastaan, kun tulet kotiin <3

      Poista
  7. Vähän myöhässä tulee tämäkin kommentti, mutta aihe on niin ajankohtainen. Meillä on 6- ja 10-vuotiaat lapset, joille olen mennyt lupaamaan parisen vuotta sitten, että meille tulee kissa 5 vuoden päästä. Olemme miehen kanssa kissaihmisiä, mutta vastuu ja sitovuus arveluttavat - etenkin siksi, että reissaamme jonkin verran. Vastapuolena on tietenkin se suuri ilo ja riemu karvaisesta ystävästä. Kun lapset vähän kasvavat, otamme ainakin yhden kissan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat on hauskoja, kun ne ovat niin itsenäisiä ja oman arvonsa tuntevia. Meillä oli lapsuudenkodissa Kalle-kissa, ihana eläin kyllä.

      Poista
  8. Kiva kun vierailit blogissani ja tervetuloa uudestaan! Täällä näyttäisi olevan oikein suloinen chihuherra (: Samainen soopeli väritys, kuin yhdellä meidän triolaisista. Ja muutenkin blogisi on ihanan raikkaan oloinen! Ihan hirmuisen kaunis koti teillä.

    VastaaPoista

Suurkiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...