tiistai 26. helmikuuta 2013

Kun on oikein pieni...

Varoitan heti alkuun, että postaus sisältää lässytystä ja koiran vauvakuvia :D Mutta nyt ei vain voi muuta, kun kaivella arkistojen aarteet esille näyttää millainen pieni rääpäle meidän Hugo oli pentuna. Innostuksen tähän juttuun sain Inspired by Loven Sannan Maija-hauvan vauvakuvia - postauksesta.

Iso Hoo on syntynyt 7.8.2008 ja kuvat ovat siis vuosia vanhoja. Tarina alkoi näin, että minulle tuli pakottava tarve saada koira. En ollut erityisemmin edes koiraihmisiä, mutta jostain syystä keksin että nyt meille sellainen pieni ihana pentu perheeseen. Mies siinä tietysti yski ja köhi hetkisen, kun ilmoitin, että meille tulee sitten chihuahua. Hän yritti ehdottaa muita rotuja, jotka sitten aikuismaisesti tyrmäsin yksi toisensa jälkeen. Toki varsinainen päätös tehtiin harkinnalla, sillä kyseessä on parhaimmillaan noin 15 vuoden diili pitää toisesta huolta. 


Hugo-vauvan syntymäpäino muistaakseni 280 grammaa. Etsimme useammalta kasvattajalta lyhytkarvaista poikachihua ja kävinkin katsomassa pentuja monessa paikassa. Mielestäni on tärkeää nähdä koiran emä, kasvattaja sekä ympäristö. Näin voi vakuuttua siitä, että saa sellaisen koiran kun haluaa ja taustat ovat kunnossa. Hugo on puhdasrotuinen, joskin hampaat vähän vinksin vonksin näyttelyitä ajatellen. Ei me mitään näyttelykoiraa haluttukaan, vaan kotilemmikki perheeseen.


Millaista on olla pieni,
pienempi kuin muut.
Miten näyttää valtavilta
taivasta puhkovat puut.
Yhtä ihmettä on linnun lento,
tienpenkan heinänkorsi hento,
koiran haukku ja hännänpää,
kun pallo piiloon kierähtää.
Mitä ihmettä on aamupuuro
ja hellepäivän sadekuuro!

(Eppu Nuotio)



Äiti-koira vahtii Hugoa ensiulkoilulla.

  Sitten se pikkuinen rakas rotanpoikanen tuli meille. Tässä ollaaan ensimmäistä päivää kotona. Ramasee...


 Mutta on sitä luonnettakin! Alkoi pikkuhiljaa valjeta, mitä "pieni ja pippurinen" tarkoittaa ;)


Maailma on aika hurja paikka.


Herraisä meidän koiralla on isot korvat! Muistan kun joku kommentoi Facebookissa tästä kuvasta, että "ET, call home" ja minä loukkannuin ;D 


Lellin ja hellin ja loppu on historiaa. Reilun vuoden ikäisenä murkkuna lähdettiin sitten Hugon kanssa ongelmakoirankoulutajalle etsimään käytöstapoja sekä emännälle että koiralle ;) Vinkkinä vain, että kouluttakaa kunnolla ne pikkukoiratkin! Onneksi keinot löytyivät ja nyt meillä on ihan mainio 4,5 vuotias koiraherra. Tämän hetken kuulumisia voi lukea tästä Hugo Boss -postauksesta.


Sellainen koiravauva oli meidän Hugo.  

35 kommenttia:

  1. No terve Hugo! :) Kyllä se taitaa niin olla tosiaan, että pienillä koirilla sitä luonnetta voi olla vähän isommankin koiran verran :) Itsellä ainakin on käsitys, että vähän isompi koira voi olla monellakin tapaa "helpompi", toki yksilöitä kaikki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä kokemuksella voin allekirjoittaa lausumasi täysin! ;)

      Poista
  2. Tuo on totta että pieniä koiria ei usein viitsitä kouluttaa ja sitten riuhtoo ja räksyttää hihnoissa. Meillä iso koira oli aika vaativa koulutettava , pentuna mutta jo 25kiloisena hyppi hanskaa mm. Kädestä lenkillä ja monet kerrat "painittiin" sen kanssa ojassa kasvattajan ohjeiden mukaan alistamassa se. Nyt tosiaan 7v niin eii tahdo enää muistaa kuinka vaativaa se lenkitys välillä oli:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kaikki koirat tarvitsevat koulutuksen. Itse asiassa olimme Hugon kanssa pentukoulussa, mutta jossain vaiheessa ote lipesi. Aikamoinen räksy tuo on edelleen muille vieraille koirille, mutta muuten käytösasiat on suht hanskassa (heh). Kyllä sitä sitten osaa arvostaa, kun arki sujuu :)

      Poista
  3. Hugo on ollut ja on edelleen supersöpö. Ollessani lapsi, sukulaisillani oli myös tuollainen chihu ja ehkä se oli sellainen kouluttamaton tapaus, koska vieläkin olen ylivarovainen tämän rodun edustajia kohtaan. Sen verran monesti tämä chihu puri minua sormista tai hyökkäsi jalkojen kimppuun, että jonkinlainen kammo siitä jäi vaikka itsellänikin on pikkukoiria.

    Teidän Hugo ei vaikuta yhtään niin ärhäkkäältä tapaukselta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kuulostaa ihan mahdottomalta. Ei pieni koira saa käyttäytyä miten vain ja sitä paitsi tuollainen kokemasi käytös on varmasto paitsi piinaavaa ihmisille myös stressaavaa koiralle. Hugo ei näyki paitsi sinnikkäästi ärsytettynä (tyttö joskus rakastaa liian rajusti, eikä esim. päästä halauksesta), mutta ennen näykkäisemistä se kyllä murisee ja näyttää kehonkielellä, että on tosissaan. Mutta se on silti ehdoton ei ja yleensä saan kotona torua molemmat. Onneksi näitä tilanteita ei juuri enää ole.

      Poista
  4. Ihana suloisuus! Ei paljon lemmikkikuume helpotu tässä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, ei kun vain koirafoorumeille surffaamaan ja etsimään uskollista ystävää ;)

      Poista
  5. On ne suloisia! Piti jo senkin takia kommentoida, että meilläkin asustaa Hugo :-)
    Huomasin ilokseni, että olit valinnut lahjaideaksi Hans Bollingin suloisen pienen ankan; sellainen tuli minulle lahjapaketissa viime vuonna... Tykkään!
    Mukavaa päivää Köpiksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että teillä asustaa kaima :) Ankka on kyllä ihan mielettömän sympaattinen. Kiitos terkuista!

      Poista
  6. Voi itku, mikä suloisuus ♥ Koulutus tosiaan on tärkeää, rodusta ja koosta riippumatta. Hyvä, että veitte Hugon koulutukseen, myöhemmin olisi voinut tulla pahojakin ongelmia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, koulutus kaikille koosta riippumatta! Kyllä se oli viimeinen aika viedä silloin vuoden iässä ja samalla koira myös leikattiin. Sekin helpotti pahinta uhomista, onneksi.

      Poista
  7. Oi, mikä ihanuus ja miten suloinen! Eikä helpota koirakuumetta;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä voit tulla tekemään vaikka viikon ajan aamulenkit kuuden-seitsemän aikaan, niin kyllä se kuume siitä laskee :D

      Poista
    2. Joo, saattas olla :D :D , toisaalta tulis lenkkeiltyä ahkerammin kun pakko mennä ;)

      Poista
  8. Aivan ihana! Meilläkin harkittiin joskus chihuahua rotua (tai minä ainakin), mutta muu perhe halusi vähän isomman koiran, joten päädyttiin tiibetinspanieliin, joka sekin on aivan ihana tapaus ja oli rakkautta ensisilmäyksellä. Nyt meillä asustelee ihanan lempeä ja kiltti kaksi vuotias tipsu poika:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Spanielit on kyllä ihania! Ja yleensä vähän helpompia luonteeltaan ;)

      Poista
  9. Voi apua miten suloinen <3 . Ja niin pieni noissa ensimmäisissä kuvissa!

    VastaaPoista
  10. Voi apua<3 Nyt tulee vähän kysymys asian vierestä mutta mikä sävy tuo teidän olhuoneen seinä on ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keittiö-olohuoneen maalisävy on NCS S 1500-N. Täällä on aiheesta oma postaus: http://modernistikodikas.blogspot.fi/2013/01/talomme-sisustusvalintoja.html

      Poista
  11. Pikkuruinen sööttimus <3 Voiko tuollaista olla edes olemassa!

    VastaaPoista
  12. Ei hyvää huomenta miten suloinen!! :D

    VastaaPoista
  13. Jestas on pikkuinen tuossa ylimmässä kuvassa! Mulla ei pennut syntyessäänkään ole noin pieniä verrattuna omaan käteen. Siksipä muuten luulen, että on ollut paljon pikkuisempi kuin 280-grammainen; omat borderterrierin pennut syntyvät molemmin puolin 200 grammaa ja tuo on niiiiiin minimini tuossa kuvassa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tosiaan mene takuuseen tuosta syntymäpainosta, olisiko sitten ollut 180 grammaa..? Kyllä se varmasti jostain Hugon papereista löytyisi, jos etsisi. Voit hyvin olla oikeassa :)

      Poista
  14. Voi ei! Mikä ihanuus!! Aivan syötävän suloinen pikku Hugo :) <3

    -Heli-

    VastaaPoista
  15. Mää en kestä kuinka söpö voi koiranpentu olla!! <3 Niin hurmaava:)

    VastaaPoista

Suurkiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...