sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Unelias makuuhuoneessa

Tänä viikonloppuna olen jälleen levännyt ja ladannut akkuja tulevaa viikkoa varten. Innostuvainen mieleni käy joskus vähän kierroksilla ja ideoi vaikkapa työhön tai blogiin liittyviä juttuja myöhään illalla tai aikaisin aamulla unen rajamailla. Välillä pitää saada kovalevylle tilaa ja levätä oikein kunnolla. 



Eilen mieheni kanssa sovimme, että tänään on minun vuoroni nukkua aamulla pidempään. Muun perheen noustessa kahdeksan aikoihin laitoin korvatulpat korviini ja käänsin kylkeä. Seuraava havainto tästä maailmasta oli klo 11, kun minua tultiin herättämään aamiaisella. Nyt on sitten univelat todellakin kuitattu :D


Nykyisin tyttömme on hyvä nukkuja, vaikka välillä öisin hiippaileekin väliimme. Vastasyntyneenä  hänen vuorokausirytminsä oli  aika kummallinen, ensimmäinen pitkä univaihe saattoi alkaa vasta kahden aikaan yöllä. Siinä sitten illantorkkuäiti yritti pysytellä heräillä, onneksi ihan hyväntuulisen vauvan kanssa. Häntä ei vain väsyttänyt. 

idmakkari

Vauva-aikana herätyksiä saattoi olla yössä kymmenenkin kertaa. Se oli aikamoista rumbaa ja minulla on kaikki sympatiat huonosti nukkuvien pikkulasten vanhempien puolella. Siinä vaiheessa kun silmäpussit muistuttavat kalaverkkoa, voi olla vaikeaa muistaa kuinka ohikiitävää se aika onkaan ;)


Meillä helpotuksen pahinpiin heräilyihin auttoi yösyötöstä vierottaminen ja lempeä unikoulu 8,5 kk iässä. Silloin lapsen isä otti hoitaakseen muutaman yön heräilyt ja rauhoitti vauvaa, mutta tarjoiluita ei herunut. Monen yön huutokonsertin sijaan yöt alkoivat löytää uomansa yllättävän nopeasti. Kunnes tuli taas hampaita tai jokin uusi taito... ;)


Makuuhuoneessa on meillä rauhallinen tunnelma värityksen ja kalustuksen puolesta. Sängyssä on tällä hetkellä Marimekon Kivet-pussilakanasetti. Meillä on käytössä tuplapeitto ja vähän harmittelen, että kaikkia kivoja pussilakanoita ei saa tässä koossa. Nukumme molemmat Tempur-tyynyillä, jotka alkutotuttelun jälkeen ovat osoittautuneet loistaviksi. Ennen heräsin yöllä möyhimään tyynyä, mutta nyt nukun kuin pieni possu aamuun asti :)

Toivottavasti sinäkin olet saanut levättyä viikonlopun aikana? Miten teillä nukutaan?

14 kommenttia:

  1. Meillä on viikonloppuisin kans semmoinen jako, että toinen herää toisena ja toinen toisena aamuna lapsen kanssa ja toinen saa nukkua. Tämä on mielestäni hyvä ratkaisu :) Tosin nykyään olen jotenkin aamuvirkku kun en ole kuukauteen ollut töissä ja saan herätä pari tuntia myöhemmin kuin työaamuina, että herään ennen kahdeksaa viikonloppuisinkin automaattisesti, joten mies saa hyötyä sitten pitkään nukkumisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä ihan hyvä jako! Yleensä olen kyllä aamuisin virkeä heräämään aikaisin, mutta välillä pitää saada näitä erityisiä akkujen latausöitä :)

      Poista
  2. Nooh... Meillä nukutaan huonosti. En oikeasti edes muista millainen on olotila normaalien unien jälkeen. Poika 9 kk heräilee öisin edelleen ja vaatii silittelyä/taputtelua/peittelyä. Vähän yöt ovat rauhoittuneet kun yösyötöt lopetettiin, mutta vielä ei täysiä öitä nukuta todellakaan. Itse olen ollut ennen vauvaa varsinainen iltatorkku ja aina saanut helposti unta iltaisin, mutta nykyään nukkumattia saa monesti odotella tuntitolkulla.

    Meillä on myös ollut pojan syntymästä asti käytössä tuo, että viikonloppuaamuisin toinen aina saa nukkua pitempään, ja se kyllä auttaa vähän nollaamaan tätä jättimäistä univelkaa (joka toivottavasti joskus vielä helpottaa). Silmänaluseni ovat tummat ja turvonneet, ihan kamalat, mutta kaipa niihinkin on jo vähän tottunut eikä joka kerta pelästy kun itsensä peilistä näkee.

    Helpottaa kyllä tosi paljon kuulla, että muiden huonosti nukkuneet vauvat ovat kuitenkin myöhemmin oppineet nukkumaan hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi zubi, tiedän tunteen! Täysiin öihin voi mennä vielä hetki, mutta vielä se aamu koittaa kun tajuat ettet ole herännyt kertaakaan. Ainoa mitä voin sanoa, että kyllä se helpottaa! Usein se vuoden rajapyykki on sellainen, että yötkin alkavat sujumaan. Sitten kun lapsi on sen ikäinen, että päiväunia voi vähentää, niin sekin siirtää unen painopistettä öihin. Meillä on ollut esim. päiväkodissa käytössä maksimipäiväuniajat, sillä jo neiti nukkuu useita tunteja päivällä, on aikalailla varmaa että yöllä kukutaan. Voimia sinne!

      Poista
  3. Nykyään meillä nukutaan hyvin ja paljon.
    Pikkuinenhan on meidän ainokainen lapsonen ja koska ikää on jo huimat 11-vuotta, niin nukutaan koko family viikonloppuisin välillä jopa, kääk, yhteen-kahteen asti.
    Meillä kaikilla on ihan mieletön nukkumisen taito. ;)

    Silloin, kun Pikkuinen oli vauva, niin mustat silmänaluset olivat tuttuakin tutumpi näky. Eikä edes vauvan takia, vaan sen takia, etten itse "uskaltanut" tai osannut nukkua. Ja siitä lähtikin sellainen kierre, että oksat pois. Vaikka Mixu oli hoitovuorossa Pikkuisen kanssa, niin ei, en osannut nukkua...
    Vauva-ajasta en muista kovinkaan paljoa, juuri tuon univajeen takia, jota onneksi kesti "vain" vuoden.
    Ehkäpä siksi vieläkin nukun takaisin niitä vauva-ajan univelkoja. ;)

    Tsemppiä kaikille pikkulasten vanhemmille, se menee ohi, yllättävän nopsaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Te olette todellakin unilahjakasta sakkia! Muistan myös tuon vaiheen, että sitä ei osannut nukkua, vaan vahti jokaista risausta. Luojan kiitos vauvavuosi kestää vain vuoden ;)

      Poista
  4. Täällä on todellakin nukuttu. Eilen mm. 3 tunnin päikkärit, jonka jälkeen olinkin sitten ihan kassalla. Uni teki kyllä hyvin terää, sillä olokin on nyt paljon terveempi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai mitkä päikkärit :D No, kipeänä pitääkin levätä!

      Poista
  5. Blogissani on tunnustus sinulle :)

    www.sinis-decor.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sini! Olen tainnut tämän jo saada, mutta mieltä lämmittä kovasti <3

      Poista

Suurkiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...