maanantai 17. helmikuuta 2014

Kolme myyttiä chihuahuan omistamisessa

Sain jo muutama kuukausi sitten postaustoiveen, jossa kertoisin kokemuksiani chihuahuan omistajana. Lukijan tytär haaveilee pienestä koirasta ja chihu on yksi rotuvaihtoehto. En olen mikään koira-asiantuntija, mutta ehkä voin kertoa ainakin omista kokemuksistani joitakin juttuja, joita ei kannata tehdä ;D Suurimmat yleiset myytit chihuahuan omistamisessa: 

- pientä koiraa ei tarvitse kouluttaa
- pientä koiraa ei tarvitse lenkittää
- pieni koira sopii hyvin pienelle lapselle


Väärin, väärin ja väärin! Kun pikkuinen pentu saapui meille syksyllä 2008, olin tietysti aivan myyty. Näin jälkeenpäin on helppo sanoa, että pienestä koostaan huolimatta chihuahua pitää kouluttaa kuin dobermanni. Menimme Hugon kanssa pentukouluun ja opetin sille peruskäytöstapoja, samalla koiraetikettiä itsekin opiskellen. Olin kuitenkin aivan liian lepsu emäntä ja kun koiran murrosikä alkoi, alkoivat myös haasteet. Hugosta tuli todellinen boss, joka yritti dominoida perhettämme. Jos herraa ei huvittanut lähteä ulos vesisateella, pakeni pieni johtaja sängyn alle murisemaan ja vilkuttamaan hampaitaan.  Tässä vaiheessa onneksi tajusin, että koirankoulutukseen on saatava apua ja tukea. Otimme yhteyttä ammattilaiseen, joka laati meille ohjeet Hugon paikan palauttamiseen perheen hierarkiassa alimmaiseksi. Koulutus alkoi kahden viikon jääkaudella, jonka aikana koiraa ei saanut huomioida mitenkään normaalin ruuan antamisen ja lenkkien lisäksi. Voitte vain kuvitella, miten vaikeaa se oli ja kuinka koira yritti kerjätä huomiota kirjaimellisesti hyppimällä silmille. Tämän jälkeen huomiota annettiin hyvästä käytöksestä ja ohjelmaan lisättiin käytösharjoitteita. Lisäksi suurimmat testosteronihöyryt saatiin kuriin leikkauksella. Kun koira käyttäytyy huonosti, saa omistaja katsoa peiliin. 


Hugo on nyt viisivuotias ja koen, että siinä on koira parhaassa iässä. Pieneksi koiraksi sillä on erittäin vahva vahtivietti. Koostaan huolimatta chihuahua on hyvä lenkkikaveri ja koira jaksaa kävellä pitkiäkin matkoja. Hugo ei ole koskaan tuhonnut mitään ja edelleenkin se jättää kaikki lapsen lelut rauhaan. Entä miten chihuahua sopii pikkulapsiperheeseen? Me olemme tehneet pelisäännöt siihen, että tytär ei saa nostaa koiraa. Lapsen ollessa pienempi sain vahtia heitä molempia toisiltaan, sillä pieni koira voi vahingoittua lapsen vaikka kaaduttua vahingossa sen päälle. Nyt he ovat toistensa parhaita kavereita, seuraa heistä on puolin ja toisin. 

Tällä hetkellä meillä on kärsivällinen, hurmaava, leikkisä ja kertakaikkisen rakastettava lemmikki.  Chihuahuat elävät pitkään, jopa 15 -vuotiaiksi. Yhteisiä vuosia on siis toivottavasti edessä vielä vuosikymmenen verran. Koiran omistaminen on opettanut minulle paljon. Nyt muistan joka päivä, että vaikka koira on minulle vain osa elämää, Hugolle me olemme koko elämä. Sillä on vain meidän perheemme. Kun kiireisen päivän jälkeen pienet tassut kipittävät ulko-ovelle ja häntä vispaa tervetulotoivotukseksi, ei voi kun hymyillä. Siinä on malliesimerkki hetkessä elämisestä ja arjen pienistä asioista iloitsemista.  

34 kommenttia:

  1. Vaikka itse en ole aikeissa hankkiakaan koiraa, niin kiva postaus ja aihe. Olen tosi eläinrakas ja koirat erittäin lähellä sydäntäni. Vanhemmillani on Labradorinnoutaja, ja se on ihan älyttömän rakas itselle ja lapsilleni! :) Tiedostan juuri tämän koiran ottamisen haasteen ja se on osa syy miksi koiraa itse emme ole hankkineet. Tuntuu että arki ja kaksi lasta ( ja kolmas tulossa!) sekä opiskelut imevät kaiken ajan tällä hetkellä. Teillä on mielestäni oikea asenne ollut Hugon kanssa, valitettavan usein koiraa ei kouluteta tai ei osata kouluttaa, mutta ei myöskään haeta apua siihen. Pahimmassa tapauksessa koira annetaan pois ongelmien tai elämäntilanteen muutosten vuoksi, mikä mielestäni ei ole oikein. Jos koiran omistajaksi alkaa, täytyy vastuu kantaa niinkuin lapsestakin! :)
    Ihana pikku Boss Hugo! :)

    Heli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohdin mainita että on varmasti monia syitä miksi koira on annettava pois, esim. Allergia tai muu ja ne on toki luonnollisesti pakollisia syitä luopua. Mutta uskon että enemmän on näitä toisia tyyppejä. Sama koskee kissanottajiakin... Paljonhan puhutaan kesäkissojen ottamisesta. Surullista mutta totta. :/

      Poista
    2. Kiva kuulla, että tykkäsit koirajutustakin! Lemmikkiteema on sellainen, joka jakaa vähän ihmisiä. Koirasta on kyllä oikeasti paljon vaivaa, mutta on toki paljon iloakin. Kyllä minullakin meinasi usko loppua pahimpina ärinäkausina, mutta onneksi oltiin sinnikkäitä. Kurjaa on kyllä, jos koirasta luovutaan vain siksi, että ei ole ymmärretty lemmikin sitovuutta. Nämä asiat pitäisi harkita huolella ennen koiran hankintaa. Luonnolliset luopumissyyt (sairaus, elämäntilanteen raju muutos, allergia tms) on toki erikseen.

      Poista
  2. Hyvä postaus Kerttu! :) Vanhemmillani on nyt 5 kk vanha Chihuahua-pentu ja ovat kyllä ihan myytyjä. Pieni, mutta sitäkin pippurisempi tapaus, joka on kyllä valloittanut ihan kaikkien sydämet ensitapaamisella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, se pieni pentu on taatusti ihana! Kerro terveiset, että tiukkana vaan alusta pitäen ja hyvä koulutus :)

      Poista
  3. Loistava kirjoitus!
    Tämäkin osoittaa sen, että ei se koiran "helppo- hoitoisuus" ole koiran koosta kiinni ;D
    Koirat ovat kyllä niin super-söpöjä ja ihania, mutta minullekkin riittää, kun poikkean vanhempieni luona, sielä on maailman rennoin labbis, mutta APUA sitä karvanlähdön määrää :D Huokaisen, että niitä ei kotona tarvitse katsella, 3 lapsen sotkujen lisäksi ;DD

    Ihmisille, jotka harkitsevat ottavansa koiran ( lemmikin yleensä), niin tulisi pitää jokin "info" asiasta :D Tänä päivänä kun tuntuu, että se koira otetaan hetken mielijohteesta, kun naapurin Simokin otti- asenteella :DD Sitten, hups.. koira ei ollutkaan niin kiva, kun ei se tottelekkaan, räksyttää kokoajan ja ai niin joo, ei se sovi yhteen valkoisen sohvankaan kanssa jne! Sitten ei muuta kuin antaa koira jollekkin muulle.. vedoten mihin syihin kukakin!! Koira ei ole lelu tai tavara, jota voi heittää sinne, tänne ja tuonne! Kun päättää koiranomistajaksi ryhtyä, niin kyllä se täytyy mielestäni loppuun asti harkita!! Eihän sitä lastakaan voi naapuriin viedä jos se ei tottele tai huutaa kokoajan :DD
    No joo, vähän kärjistetty vertaus, mutta kuitenkin :D

    Hauska Hugo <3 Ja HUI, jos noin pieni koira komentaisi teillä ;D
    Onneksi on viisaat omistajat, jotka hankkivat neuvoja koiran kasvattamisessa, pois sysäämisen sijaan <3

    Terv. Suvi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se taitaa ainakin chihun kohdalla olla niin, että ego kompensoi kokoa varsin tehokkaasti :D Kyllä me tehtiin Hugon kanssa sellainen 15-vuoden sopimus ja siitä pidetään kiinni <3 Eikä meidän Hugo ole vieläkään mikään käytöskoulun priimusoppilas, mutta arjessa asiat toimii ja se riittää.

      Poista
  4. Voi, olisitpa kirjoittanut pidemmästi :) Koirajutuista on mukava lukea, vaikka ymmärrän toki, etteivät ne suoranaisesti blogin aihepiiriin kuuluu ja varmasti joku närkästyy jos lemmikkijuttuja alkaa olemaan "liikaa" ;)

    Tuo tuntuu kyllä olevan iso ongelma, kun ihmiset eivät osaa/tajua kouluttaa pieniä koiria, "eiväthän ne mitään pahaa saa aikaiseksi"... Ei kai siinä omistaja opi sitten koirien elekieltä lainkaan, kun iloisesti luokse kipittävät isot koirat tulkitaan heti hyökkäyksiksi tms. Näistä saa tasaisin väliajoin lukea iltapäivälehdistä... Kyllä jokaisella koiralla kokoon katsomatta on oikeus kunnolliseen koulutukseen, se on varmasti myös koiran mielenterveyden kannalta parempi, kun tietää paikkansa "laumassa" eikä tarvitse koko ajan yrittää pomottaa. Ja toki koira aistii myös kodin ilmapiirin siinä missä ihminenkin, jollei paremmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäsit postauksesta! Koiralle on tosi rankkaa, jos se yrittää pienillä aivoillaan johtaa ihmislaumaakin. Pieni koira ansaitsee koulutuksen siinä missä isompikin ja se on ehdottomasti myös koiran parhaaksi :)

      Poista
  5. Meillä on ollut koira, ja kyllä, se on annettu pois, ei valkoisen sohvan eikä muunkaan edellä kirjoitetun syyn vuoksi. Nämä ovat henkilökohtaisia asioita, joita ulkopuolisten on helppo kommentoida ja kärjistää! Esimerkiksi allergia voi pakottaa luopumaan rakkaasta lemmikistä. Mutta ei tästä sen enempää...
    Hugo nauttii täysillä elämästään, ja sen näkee kuvien kautta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Adalmiinan Helmi,

      Tarkoitukseni ei ollut omalla kommentillani "yleistää" kaikkia samanlaisiksi tai loukata ketään!
      Tiedän vain paljon tälläisiä tapauksia ihan lähipiiristäkin, jotka ovat kukin omiin syihinsä vedoten "joutuneet" luopumaan koirasta! Tarkoitin nyt lähinnä näitä tapauksia :)

      Allergia on varmasti myös yleinen syy, jonka vuoksi lemmikistä joudutaan luopumaan.

      Hauskaa illan jatkoa sinulle :)

      Terv. Suvi

      Poista
    2. Lemmikistä luopuminen on varmasti todella vaikeaa ja joskus voi tulla eteen tilanne, jossa ei ole muuta vaihtoehtoa.

      Poista
  6. Chihun omistajana allekirjoitan aikalailla tuollaisenaan :) Kovapäisiä osaavat olla ja koulutus on ehdoton. Meillä oli haastetta kerrakseen kun koira tuli meille 1,4v iässä... ei ollut tottunut mm. hihnaan. Kova työ on tehty ja hyvin menee 3v:aan ja 1,7v:aan kanssa. Koira tulee tänä vuonna 9v <3

    VastaaPoista
  7. Hyvä kirjoitus! Monet tuntuvat pitävän pieniä koiria jonain lellivauvoina, joita ei tarvitse kouluttaa ja joita ei viitsi komentaa, koska ne ovat niin pieniä ja söpöjä. Pienikin koira on silti koira ja tarvitsee samanlaisen koulutuksen kuin isot koirat. Ai että ottaa päähän, kun lenkillä usein näkee pikkukoiria, jotka killuvat fleksin päässä räksyttämässä vastaantuleville koirille. Useimmiten tällaisia pikkukoiria ulkoiluttavat vanhat mummot ja papat, jotka sitten vain naureskelevat koirilleen. Jos vaikka rottweiler käyttäytyy samoin, niin sitä ei todellakaan hyväksyttäisi samalla tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! Tosin ainakin chihut saattavat olla todella roturasisteja ja kyllä meilläkin Hugo haukkuu usein isoille vieraille koirille. Aina hävettää yhtä paljon, mutta olen jo luopunut toivoista, että saisin tämän huonon tavan kitkettyä. Pienempien tai tuttujen koirien kanssa ei tätä ongelmaa ole. Mutta hauskaa se ei ole ja kuten sanottua, kun koira käyttäytyy huonosti, omistaja saa katsoa peiliin.

      Poista
  8. Meillä on kaksi koiraa, iso ja pieni, sk-collie ja bostoninterrieri. Ja pienemmän kanssa on vaadittu todella paljon enemmän kouluttamista ;) Pienempikin on jo 3,5v, mutta siitä huolimatta itseään täytyy muistuttaa vähän väliä ettei pienen huono käytös (kuten vasten hyppiminen) ole sen hyväksyttävämpää kun isonkaan. Kunpa kaikkien pienten koirien omistajat muistaisivat tämän ja kouluttaisivat koiransa, vaikka sitten ammattilaisen avulla :)
    Terveisin, HannaH

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienet ovat todellakin pippurisia, monen isomman rodun kanssa olisi varmasti päässyt helpommalla. Onneksi on saatavilla ammattilaisapua koulutukseen, jos omat taidot meinaavat loppua kesken.

      Poista
  9. Samaa mieltä - niin asiaa oli. Se on ihan harha kuvitella, että vain isot koirat koulutetaan ja tavoille opetetaan - haloo - saa siinä sitten naureskella kun pienillä on niin iso ego ;) kun ei oo tapoja:)). Vastuu on aina ihmisillä. Ihania kuvia söpöstä koirasta :)

    VastaaPoista
  10. Olipa kiva lukea teidän kodin koiran elämästä :) Täällä on koettu samoja iloja ja haasteita pienen koiran kanssa, vaikkakin eri rotuisen. Minkä ikäinen Hugo oli leikkauksen aikaan? Olemme nimittäin miettineet myös leikkausta. Hugo on niin komea pikkumies ja nauttii selvästi elämästä! Mukavaa alkanutta viikkoa sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hugolle tehtiin ensin joskus vuoden ikäisenä kemiallinen kastraatio, jonka avulla näimme rauhoittuuko koira kun hormonit vähenevät. Kun muutos oli positiivinen, leikkasimme Hugon pari vuotiaana. Kemiallinen tehtiin siksi, että Hugolla oli vaikeuksia toipua hampaanpoiston nukutuksesta, enkä halunnut ottaa turhaa nukutusriskiä, jos vaikutus ei vaikka olisi toiminutkaan.

      Poista
  11. Go Kerttu! Hieno kannanotto koiranomistamisen puolesta. Lisäisin vielä, että yksikään koira ei ole lapsi tai vauva, eikä koiraa kuulu liiaksi inhimillistää. Niillä mietteillä pääsee jo pitkälle koiran kuin koiran kanssa :) mukavaa alkanutta viikkoa, niin koko porukalle kuin Hugollekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, vaikka joskus vaikeaa muistaa. Koiran pitää saada olla koira. En esim. tykkää yhtään koirien "viihdepukemisesta". Siis takki on kylmällä välttämätön, mutta mitään mekkoja ei koira todellakaan tarvitse.

      Poista
  12. Chihuahua on mukava siinä, että se on helppo ottaa mukaan, mutta siihen se helppous sitten jää. Luonteen puolesta varmasti yksi vaativimmista roduista. Labradorinnoutaja & Co. ovat luonteeltaan miellyttäjiä, jotka on helppo kouluttaa vaikka olisi kyseessä ensimmäinen koira. Chihu ei.
    Voin niin allekirjoittaa tuon vahtivietin :) Ja lapsiperheeseen miettisin kyllä, noita pikkuisia saa itsekin varoa. Vaikka se on pieni ja söpö, niin se ei ole lelu vaikka monet niin iloisesti muistuttavat :)
    Mutta olen iloinen siitä, että tämä rotu on niin älykäs, sinnikäs ja siinä on luonnetta.
    t. dominoivan nartun isäntä


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei ole helpoin rotu lähteä kasvattamaan :D Mutta toisaalta niinn ihania nämä pikkuiset ovat, vaikka välillä todella rasittaviakin.

      Poista
  13. Voi suuri kiitos tästä postauksesta! Liian monella on juuri nuo luulot jotka luettelit, ja välillä saa ulkona nähdä vaikka minkälaista pientä murisijaa. Autoit varmasti ainakin muutamaa taas ymmärtämään, että pienikin koira on koira. :) Itselläni on kääpiösnautseri, ja voin yhtyä kertomaasi tämänkin rodun suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä! Meillä kääpiösnautseri oli yksi rotuvaihtoehto, mutta lopulta chihu vei voiton :)

      Poista
  14. On niin totta, että monet omistajat suvaitsevat pikkuruiselta koiralta käytöstä, jota isommalta koiralta ei siedettäisi hetkeäkään. Juurikin yksi chihuahua murisi lapsellemme "puolustaessaan" oman perheensä lasta. Koiran, pienenkin (!), pitää tietää paikkansa perheen arvohierarkiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on sitä vahtiviettiä, josta kirjoitin. Meillä ei ole tuollaista, mutta jos tytär menee silittämään vieraita koiria lenkillä, Hugolla meinaa hajota sipuli :D Ja tätä en ole saanut kitkettyä pois, en millään. Missään nimessä ei saa kenellekään ihmiselle murista, se on ehdoton ei.

      Poista
  15. kiitos tästä postauksesta,meille on muuttamassa maaliskuun lopussa Chihu herra ja kokemuksista oli kiva lukea. Itse en myöskään ole mikään viihdepukija joten meille ei todellakaan hankita frakkia ja vaikka on pieni kokoinen ja niin suloinen koiruus niin pentukurssille ollaan jo ilmottauduttu.

    -Katja-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea tulevasta perheenjäsenestä <3 Pentukurssi on tosi hyvä ja sitten vaan napakkana, kun herran murkkuikä koittaa ;D

      Poista

Suurkiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...