sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Postaus omalla murteella

Sain Daralandian Daralta haasteen, joka jossa tavallinen postaus kirjoitetaan niin kuin sen puhuisi itse omalla puhekielellään / murteellaan. Yritetään:


Mulla on sellanen viha-rakkaussuhde takkaan. Siis yleensähän rakastan, mutta välillä ärsyttää ihan älyttömästi. Parastahan siinä on, ku tulee sellasta kivaa tunnelmaa kotiin, oon vähän sellainen fiilistelijäluonne. Mutta ennen ku siihen fiilistelyvaiheeseen ees pääsee, niin usein ihan on kauhee säätö. Yhtenä iltana tässä taas sytyttelin takkaa ja tyttökin siinä jo kyseli, että mitä sä äiti mutiset. Sanoin vaan, että yritän sanoo tälle takalle, että vois pikkuhiljaa alkaa syttyä. Neljävuotias kehotti pyytämään vähän nätimmin, ku sellaine puhe tehoo kuulema paremmin. 

Ku lähin hakemaan lisää puita varastosta, niin vilkasin sisään olohuoneen isosta ikkunasta. Se sisälläni asuva tunnelmoija tietysti ilahtu kun oli niin rauhallisen ja kauniin näköstä. Tää on mulle muuten just tyypillistä: meen hakee puita, mut keksin, että nyt voiski ottaa pari kuvaa. Sit lähen hakee kameraa ja etsimään muistikorttia ja sitten siinä matkalla pistän vielä pyykitkin pyörimään. Aina monta rautaa tulessa. Nappasin kuvat ja hain puut. Sitte innostuin lämmittämään takkaa varmaan neljä tuntia ja seuraavana päivänä ei paleltanu. Hikipäässä sai touhuta kotihommia. Parempi tietty niin ku että on ihan jäistä. Joka takkaprojektiin kuuluu vielä se imurointi, kun sitä puuroskaa on ihan jokapaikassa. Hugo tietty riemastuu siitä imurista ja yrittää jahata sitä ja hyökkäillä sen kimppuun. Siis tää on sitä säätöö, mitä tarkotan. Mut sit pitää oikein erikseen sanoo itelle, että "rauhotu", ottaa joku lehti ja heittäytyä hetkeks sohvalle takan lämpöön. Siinä se fiilistelijä sitten ottaa elämästä ilon irti, kunnes yleensä se pyykkikone alkaa just piippaamaan tai tyttärellä on joku tärkeää homma. Mut ajatushan siitä takan äärestä rentoutumisesta on niinku parasta. 

Tuntuu ihan hassulta kirjottaa niinku puhuu, ei musta olis kyllä mitään murreblogia pitämään. Oon siis ihan keskisuomalainen juuriltani ja usein sitä luulee puhuvansa hyvää yleiskieltä. Mut sit ku matkustaa muualle, toiset kiinnittää huomioo joidenkin sanojen venyttämiseen ja toisten lyhentämiseen. Onhan meillä täällä Keski-Suomessa iha oma tapa laskea: eppu, toppu, kolkki, nelkki, viikki, kuukki, seiska, kasi, ysi ja kymppi. Näin puhutaan yleisesti esimerkiks luokka-asteista. Ja ne jotka kulkee linja-autolla kouluun, saattaa kertoo: "oon menny topusta asti ite linkillä kouluun". Ja tää on nyt sit mun mielestä kauheen hyvää yleiskieltä.

No, eiköhän tässä jo homman poitti tullu ihan selväks. Seuraava postaus taas normikielellä, eiks niin. Heippa!

Ps. Haastan mukaan Valkoisen Harmajan Suvin, All I ever wanted is here-Karlan, Char and the cityn Charin ja Villa Ilonan Liinan.

18 kommenttia:

  1. Hauska! :D
    Toi taitaa muuten olla kaikkien naisten vika, että on siis monta rautaa tulessa yhtä aikaa! Musta ainakin tuntuu siltä, että itse aina tekee itselle sen kiireen joka paikkaan... täytyis ehtiä tuhat ja sata asiaaa aina ennenkä voi esimerkiksi aamulla lähteä ulkoilemaan... :D

    Heli

    VastaaPoista
  2. Ihanaa kuulla "oman kaupungin puhetta". Varsinkin noi linkki ja eppu luokkalainen ovat nyt meillä puheessa -poikani ensimmäisellä luokalla kavereidensa kanssa kysyi että mitä tarkoitan eppu luokkalaisella :) Aijon Vantaan lapsille opettaa Keski-Suomen murretta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jännä, miten nopeasti omaan puheeseen sekoittuu uuden paikkakunnan murretta. Ja mikä rikkaus murteet ovatkaan suomen kielelle!

      Poista
  3. Kiva ja erilainen haaste. Hih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nappaahan tästä matkaan, olisi kiva kuulla miten stadin gimma viäntää ja kientää :D ...Eiku!

      Poista
  4. Tosi kiva kuulla erilaisia murteita... :))

    kirjotellaan ölövinä oulusta

    VastaaPoista
  5. Murre onkin jännä juttu, mä kuulemma puhun mun sisaruksista eniten murteella, tiedä sitten millä kun vaikka olen pohjanmaalta niin aito härmäläänen ihmetteli mun puhetta. Huomaan että mulle tarttuu hyvin ja ehkä mun puheessa onkin sekoitus e-p:tä, oulua, keski-suomea, hesaa ja salon seutua, vähän joka suunnalla on majailtu joko asumisen tai kavereiden luona. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä sekoitus erilaisia murteita :) Siitä syntyy varmasti persoonallinen tyyli.

      Poista
  6. Voin hyvin kuvitella tuon fiiliksen; haet puita, muistat pyykit ja sitten mieleen tulee loistava kuva ;). Kivaa ja nautinnollista sunnuntaita koko perheelle!

    VastaaPoista
  7. No kyllä keski-suomalaisen tunnistaa intonaatiosta ja sanojen rytmistä ja painotuksesta(JyVÄÄS-ky-LÄÄ on vanha opiskelukaupunkini). Samoin oma murteeni (tampere) perustuu juuri ääntämiseen, eikä näy niin kirjoitetussa asussa. Paitsi, että mun puhe ei kuulemma enää kuulosta vuosien muualla asumisen jälkeen tampereelta :) Rakkaussuhde mulla on pohjoisen mietä ja sietä ja h:n päältä puhumista kohtaan (oman mummoni murre).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hassua, kun ei itse ajattele erityisesti venyttävänsä puhetta :) Mie ja sie-murre on kyllä sieltä sympaattisimmasta päästä!

      Poista
  8. Kiitos kovasti, Kerttu. Otan ehdottomasti haasteen vastaan:)

    VastaaPoista
  9. Hauskaa, että tää miu keksimä haaste kiertää laajasti ympäri Suomea :).

    http://www.lily.fi/blogit/black-white-grey/murteella-haaste

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä ideasta, tämä oli hauska toteuttaa!

      Poista

Suurkiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...