sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Ajatuksia ja inspiraatiota lastenhuoneen sisustuksesta


Minne aika katoaa? Lapsen kasvusta huomaa sen tosiasia, että vauva-aikana valvotut yöt ovat vain silmänräpäys elämän ketjussa. Äitinä sitä iloitsee jokaisesta etapista ja uudesta taidosta, niitä jopa odottaa mielenkiinnolla; "sitten kun hän osaa tämän ja tämän...". Nyt jo tiedän, että ei ole mitään kiirettä. Se on ihan sama, tuleeko ensimmäinen sana kymmenkuisena vai puolitoistavuotiaaana tai milloin ne maagiset ensiaskeleet otetaan. Jokainen ne oppii ajallaan, silloin kun lapsi on siihen valmis. 


Kun lapsi kasvaa, myös tarpeet muuttuvat. Siinä missä hatara-askelinen yksivuotias kaipaa turvaa teraviltä kulmilta ja pistorasioilta, topakka kolmevuotias jo nauttii toiminnallisuuksista. Pikkuinen lapsi voi saada saman elämyksen viimeisen päälle pedagogisesti testatusta lelusta kuin vaikkapa pakasterasiasta. Sympaattinen piirretty Hertta-tyttö on todennut: "lapsen paras huvitus on mielikuvitus". 


Asuntomessuilla näimme tutun turvallisia lastenhuoneita, jotka kasvavat ajattomasti lapsen mukana taaperovuosista teini-ikään. Niiden lisäksi saimme nauttia väri-iloittelusta, kuten Omatalo Uniikin  (kaksi ensimmäistä kuvaa) inspiroivissa lastenhuoneissa. Hyvä lastenhuone on asukkaansa näköinen antaen iloa ja inspiraatiota leikkeihin. Toisaalta, jos nukkuminen tapahtuu samassa huoneessa, oli hyvä että illan tullen oma huone on hyvä paikka rauhoittumiseen. 


Tyttäreni täyttää pian viisi. Hän on edelleen hirmuisen pieni, mutta samalla jo (vähintääkin omasta mielestään) iso tyttö. Haluaisin, että hänen huoneensa olisi toiminnallinen, iloinen ja inspiroiva. Rakkaimpia leluja ei tarvitse laittaa kaappiin, vaan asioilla ja esineillä olisi omat paikkansa. Tällä hetkellä suurin osa säilytystilasta on korkeassa liukuovikaapissa, jossa hyllyt ovat liian korkealla. Usein leikki alkaa sillä, että lapsi joutuu pyytämän aikuista ojentamaan tarvitsemansa tavarat. 


Huoneen ei tarvitse olla suuren suuri tai temppuratamainen, mutta tilaa leikkien levittämiseeen pitäisi olla. Cube 170:n lastenhuoneissa ajattomiin ja harmonisiin seiniin saatiin ripaus viilliä viidakkoa vain kiinnittämällä muratti lintuhäkissä lastenhuoneen kattoon. Kiipeilevä pehmoapina viimeistelee tunnelman. Yksinkertainen, mutta toimiva idea! 


Lastenhuoneen sisustuksessa on minusta tärkeää kuunnella myös asukasta. Se ei tarkoita sitä, että seinälle pitää saada kolmevuotiaan toiveesta jättikokoinen monsteri tai kattoon kiinnitetään liaaneita pikku-tarzanille. Ideoita voidaan jalostaa ja toteuttaa pienemmässä mittakaavassa. Uskoisin, että aika moni lapsi nauttii siitä tunteesta, että on saanut vaikuttaa oman tärkeän tilansa ulkoasuun. Jos tyttäreni saisi kokonaan päättää, hänen huoneensa olisi tällä hetkellä pinkki-kultainen, eikä pitsirimpsuissa säästeltäisi. Sisustusprojektissa me molemmat saamme opetella kompromissin tekemisen jaloa taitoa ;)


Kuten sanottu, aika kiitää. Se tarkoittaa sitä, että lastenhuoneen kalusteita voi saada hyvinkin käytettynä. Ajattomat klassikot, kuten vaikka Artekin, Lundian ja Muuramen kalusteet säilyttävät arvonsa ja palvelevat parhaassa tapauksessa seuraavankin sukupolven tarpeita. Toisaalta suhteellisen lyhytkäyttöikäisissä kalusteissa myös Ikea antaa oivan budjettivaihtoehdon. Meillä on ruotsalaisen sisustusjätin pikkuinen pöytä tuoleineen ja ennen seuraavaa käyttäjää on kyllä maalisudille töitä. Suunnitellessani tyttärelleni vähän isomman tytön huoneen sisustusta, tulen sekoittamaan ajattomia sisustusklassikoja kierrätyslöytöihin ja Ikeaan. 

Olisi kiva kuulla, mitkä  asiat teillä vaikuttavat lastenhuoneen sisustukseen? Kuka päättää? Mennäänkö uudella, vanhalla vai kierrätetyllä teemalla? 

19 kommenttia:

  1. Täällä kommentoi ensimmäistä kertaa 20-vuotias vakkarilukijasi! Sisustus ja arvonsa pitävät & aikaa kestävät design-esineet ovat sydäntäni lähellä. En muista minkä ikäisenä aloin sisustamaan, mutta ihan alaluokilla siinä vaiheessa vielä mentiin. Vanhempani olivat hankkineet osan huoneeni kalusteista käytettynä, osan taas hankkineet uutena ja isäni oli tehnyt osan. Kun olin lapsi, sain valita meidän usean makuuhuoneen omakotitalosta sen huoneen, missä halusin oman huoneeni olevan. Muutamaan otteeseen oman huoneen sijainti vaihtuikin. Huonekalut pysyivät pitkälti samana. Jo kymmenen tai yhdentoista vanhana vaihdoin itse huoneessani sängyn, työpöydän ja kirjahyllyn paikkoja puolilta toisille. Korise-esineet, julisteet ja taulut vaihtoivat myös paikkaa ja olivat hyvin tärkeä osa sisustusta. Vanhempani eivät halunneet puuttua sen tarkemmin huoneeni sisustukseen kunhan vain seurasivat, että kaikki oli turvallista. Huoneeni ei ehkä ollut sisustuslehden esimerkki tyylikkäästä lastenhuoneesta, mutta se oli minun näköiseni ja muuttui hiljalleen samaan tahtiin kuin minäkin. Katon pimeässä loistavat tähdet olivat minulle tärkeä juttu. 7. luokalla isäni teki minulle toiveideni mukaiset huonekalut ja remontoi yhden huoneista juuri sellaiseksi kuin itse sen halusin. Isän kanssa pohdittiin järkeviä ratkaisuja yhdessä. Se huone oli yläasteelaiselle tytölle kyllä kovin tärkeä paikka. Erityisen ylpeä olin siitä, että huoneeni seinällä ei ollut yläasteella yhtäkään julistetta - ainoastaan mummoni tekemä kanavatyö. Ensimmäinen oma kotini on itseni näköinen ja kuulemma tyylikäs kokonaisuus. Sisustuslehtiä ja -blogeja tulee kyllä selailtua päivittäin. Vaikka oma tyyli sisustaa onkin 6 vuodessa muuttunut niin into siihen ei ole kadonnut minnekään. Kiitos tästä kuuluukin vanhemmilleni, jotka antoivat minun oikeasti sisustaa juuri sellaisen huoneen kuin halusin - tyylikkyydestä viis. Tosin kun peruspilarit olivat kunnossa niin helppo oli nuoren innokkaan sisustajan lähteä toteuttamaan visioitaan. Jos minulla joskus omia lapsia on niin vaikutan varmaan aika paljon lastenhuoneiden sisustukseen, sillä jos tämä into pysyy edes puoliksi yhtä voimakkaana kuin nyt, minun taloni jokainen huone on juuri perheensä ja sisustajansa näköinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei belle ja kiitos aivan ihanasta kommentistasi! Ihanaa, että sinun on annettu touhuta ja toteuttaa itseäsi! Kommenttisi antoi minulle yhä isommat korvat tyttäreni kuulemiseen, kun sisustamme hänen huonettaan :)

      Poista
  2. Yhdessä tyttären kanssa. Ja kyllä, tytär sai pinkkikammoisesta äidistä huolimatta roosan värisen huoneen :) Olen ajatellut, että hänenhän huone se on ja hän siellä leikkii ja nukkuu, en minä.
    Poikia ei ole (ainakaan vielä) kiinnostanut sisustuspuoli, kunhan lelut löytyvät jostain nurkasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin se menee! Itse ajattelen myös, että vielä tulee se aika, kun prinsessajutut eivät enää kiinnosta. Nautitaan siis vielä siitä, kun lapsi on pieni <3

      Poista
  3. Meillä vaikutti se, että halusimme antaa lapsille sananvallan omien huoneiden sisustuksen suhteen koska tämä koko messuprojekti on heidän näkökulmastaan kestänyt jopa kohtuuttomasti. Vanhempi lapsemme on elänyt tätä raskastakin rakentamisvaihetta jo yli puolet elämästään ja odottanut, milloin se oma huone onkaan valmis. Samoin nuorempi on seurannut tätä vaihetta koko elämänsä. Lapset siis saivat täysin osallistua omien huoneiden sisustukseen sekä huomioimme vanhempina myös heidän persoonansa sekä mieltymyksensä. Esimerkiksi seinän värit he valitsivat muutamasta vaihtoehdosta, samoin Marimekon tekstiileistä mieluisimmat. Lisäksi mm. valaisimia etsittiin yhdessä. Tiedän, että monia kauhistuttaa huoneiden värikylläisyys, mutta toisaalta pari seinää on aina helposti maalattavissa ja tekstiilit vaihdettavissa. Ajatelkaas, minulla äitinä ainoat unettonat yöt tuli miettiessä lastenhuoneiden sisustamista koko asuntomessuprojektin aikana! Kaikkein pahinta olisi ollut, jos lapsi olisi valmiin huoneen nähdessään kääntynyt kannoillaan ja todennut ettei tämä ole hänen huoneensa. Se, että lapsien toiveet nyt täyttyivät, se oli myös meille vanhemmille palkitsevinta. Hullua, ehkä ;) Meidän koti siis Omatalo Uniikki, josta nuo kaksi ylintä kuvaa.

    Anna-Leena

    Ps. Kiitos Kerttu tästä mainosta blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siis mainiosta blogista, kiitos näppäilyvirheen iPadillä naputellessa..

      Anna-Leena

      Poista
    2. Moikka Anna-Leena!

      Ihan ensiksi onnea uuteen, kauniiseen kotiin! Hattuni nousee kyllä teille messurakentajille todella korkealle, olette ihan huiman urakan tehneet. Ihailun teidän talossa lastenhuoneita oikein erityisesti, mielestäni niissä näkyi se hyvällä tavalla, että lapset ovat saaneet vaikuttaa sisustukseen. Minua ei ainakaan värikylläisyys kauhistuta lastenhuoneissa. Teidänkin talossa oli hyvin harmoniset värit muissa tiloissa, kokonaisuus on erittäin hyvin balanssissa.

      Lapsen riemu on vanhemmille palkitsevaa :) Voin vain kuvitella, millaiset ilmeet pikkuisillanne oli uudet huoneet nähdessään!

      Poista
  4. Tuo ensimmäisen kuvan huone olisi kun tehty meidän rämäpäälle :D Pitäisi varmaan muuttaa Neidin huoneen hempeät värit vähän räväkämmiksi.

    VastaaPoista
  5. Kun aikoinaan muutimme silloin 6-vuotiaan tyttären kanssa uuteen asuntoon, oli lapsella kaino toive:"Voisiko siihen uuteen huoneeseen saada vesipisteen?" Sepä olisikin varma tae vesivahingolle, vesihana lapsen huoneeseen! Yllättäen toivetta ei toteutettu ;-)

    VastaaPoista
  6. Asuntomessupostauksesi ovat kyllä hienosti toteutettuja! Tiedätkö (tai pääsisikö Anna-Leena vielä kommentoimaan), kuinka lastenhuoneen peili ja tanssitanko on tehty?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Balettitangon tilasimme netin kautta Dinox sportista, sieltä saa helposti tilattua mittojen mukaisen ja yksilöllisen tangon. Peilin taas tilasimme myös mittojen mukaan paikallisesta lasiliikkeestä.

      Terkuin, Anna-Leena

      Poista
  7. Juuri postailinkin meidän lastenhuoneen muutoksista! Ja kyllä, nyt joutui tämä äiti kompromissien eteen oikein toden teolla kun ehdottamani harmooniset värisävyt eivät kelvanneetkaan :D Annoin tytölle (myös ihan kohta 5v) käteen Tikkurilan maalikartaston ja mihin seinämaaliväriin hän päätyikään... ;) O-ou.
    Oikeasti hänkin olisi kuulemma halunnut kullatut seinät :D Tämä oli sitten the next best thing ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää tulla katsomaan teidän sisustusprojektia! Nämä pikkuprinsessat ovat kyllä ihania ja vähän mahdottomiakin joskus <3

      Poista
  8. Mä haluaisin tälläisen ihanan pulpetin, mutta poikani on nyt jo todella iso ja tämä pulpetti on kiinteä. Muutaman vuoden päästä, kun pääsisi siihen oikeaan käyttöön, on armotta liian pieni :(.
    Ja minä en tietenkään väliin mahdu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasten nopea kasvu kieltämättä aiheuttaa haasteita kalusteille :)

      Poista

Suurkiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...