torstai 18. syyskuuta 2014

Kiitokset ja kurkistus designtaivaaseen

Kiitos! Saitte minut onnitteluilla ihan sanattomaksi! Mieheni sanoisi -kerrankin ;) Bloggaaminen on siitä jännää, että se on yhtä aikaa valtavan yksinäistä sekä sosiaalista. Kun palaute tulee verkon välityksellä, siitä puuttuvat ilmeet, äänenpainot ja katseeet. Teidän lukijoiden palaute on ollut ihanan kannustavaa, suurkiitokset siitä! Blogimuutto tarkoittaa sitä, että siirryn uuteen työpaikkaan. Kuten ihan "oikeassakin elämässä", pohtii sitä blogimaailmassakin, kuinka otetaan vastaan ja miten sopii joukkoon. Onko sitä varmasti tarpeeksi hyvä? Pohdinnoista huolimatta olen siirtymässä hyvillä mielin kohti uutta ja uskon, että muutos tuo jälleen uutta virtaa tekemiseen.


Jotta pysymme myös blogini lempiaiheessa, haluaisin viedä teidät virtuaalimatkalle desigtaivaaseen. Kööpenhaminaa ei suotta kutsuta sisustusintoilijan paratiisiksi. Keskustassa on monta sisustus- ja lifestylemyymälää, jossa pääsee lepuuttamaan silmää ja suurella todennäköisyydellä myös rasittamaan lompakkoa. Yleensähän siinä on kaksi vaihtoehtoa: joko menet sekaisin ja ostat ihan liikaa tai sitten menet sekaisin, etkä osaa ostaa yhtään mitään. Minulle käy yleensä tuo viimeisin :D


Haluan esitellä teille sisustustavaratalon nimeltä Illums Bolighus (Amagertorv 10). Se sijaitsee  suuren ostos- ja kävelykadun varrella, joten sen löytäminen on hyvin helppoa.  Alin kerros on omistettu  designtavaroille, astioille  ja keittiötarvikeille. Toisen kerroksen oli vallannut merkkivaattet ja sisustustekstiilit. Kolmas kerros oli täynnä upeita klassikkohuonekaluja ja löytyipä sieltä myös suloistakin suloisempi lastenhuoneen sisustukseen keskittynyt osasto. Ylin kerros hurmaa designklassikoilla, joista luonnollisesti tanskalaiset Arne Jacobsen ja Louis Poulsen ovat saaneet osansa. Kun nämä kaikki on kierretty, voi käydä häikäistymässä valasinosastolta, johon on koottu valaisinfriikin kaikki unelmat. 


Pohjoismainen muotoilu on upeasti esillä ja oloni oli kuin Liisalla ihmemaassa ihaillessani huonekaluja. Sisustuskaupat ja -putiikit ovat minulle kuin taidenäyttelyitä: ihailen esillepanoa, värimaailmaa, muotoilua ja mittasuhteita. Joskus käyn ajatusleikkiä siitä, miltä joku huonekalu näyttäisi kotonamme. Yritän imeä vaikutteita taitavista stailauksista. Joskus myös huomaan, että joku lehdistä tai blogeista tuttu juttu ei näytäkään niin hehkeältä luonnossa. 


Lapsille on tarjolla paljon kauniita klassikkoleluja ja -huonekaluja. Toisaalta sitä ajattelee, että lasten lelujen tai huonekalujen käyttöaika on niin lyhyt, ettei niihin kannata panostaa. Toisaalta taas kauneimmat esineet kestävät varmasti seuraavalle sukupolvelle tai ne saa myytyä hyvään jälleenmyyntihintaan eteenpäin. 


Voi kun meillä suomen kielessäkin olisi vastine sanalle hygge. Se on tanskalainen käsite, joka kuvaa rentoa ja mukavaa elämäntyyliä sekä hyvää fiilistä. Tällä sanalla voi kuvailla sujuvasti myös turistin Kööpenhaminaa. Lepppoisaa eloa ja silmänruokaa.



Koska valikoima on valtava, on vaikeaa tehdä trendinostoja; tuntuu että kaikkea on tarjolla. En tiedä johtuuko se henkilökohtaisesta mieltymyksestäni vai onko tilanne tosiaan näin, mutta marmoria näkyi paljon. Erityisesti tarjoiluastioissa ja tarjottimissa, mutta bongasin sitä myös huonekaluista ja kelloista. 



Menimme liikkeeseen kolmen naisen voimin, joista kaksi suuntasi lähikahvilaan parin kerroksen jälkeen. Jäin kiertämään hetkeksi liikettä kaksin kamerani kanssa.


Kaiken sen tavaran keskellä tajusin, että minä en tarvitse täältä mitään. En kippoja, kuppeja tai pyyhkeitä. Enkä tuhansien eurojen huonekalua. Pysähdyin kerrostasanteelle ja katselin ihmisiä. Kyllästyneitä tai innostuneita, väsyneitä ja virkeitä. Muistan, miten pikkusiskoni tajusi joskus lapsena, että jokainen ihminen on itselleen "minä". Yksilö, jolla on ilot, surut, perhe, suku, kiireet työt ja harrastukset. Ja että muille olen samalla tavalla yhdentekevä vieras, joku nainen kamera kaulassa. 


Hymyilin yksikseni ja tunsin itseni lapsekkaine oivalluksineni kovinkin tärkeäksi. Tiedättekö, kun joskus arjessa tuntuu, että ei ole aikaa ajatella. Koko ajan aivokapasiteetin varaa aikataulut, kauppalistat ja vessansiivoukset, mutta oikealle ajattelulle ei ole sijaa. Kauniiden esineiden ympäröimänä, yksin ihmisten keskellä tuntui siltä, että kovalevyltä valui pois turhaa kuormitusta. Minä olin itselleni läsnä siinä hetkessä, niin että tuntui! 


No, mitäs ostit?, kysyivät ystävättäreni kun tapasimme suihkulähteen luona. Aikaa ja aivokapasitteettiä, teki mieli vastata, mutta tyydyin kuitenkin vain vilauttaman kummityttöni tulevaa joululahjaa :) Oloni oli varsin hygge!

Ps. Indiedays Blog Awardsien äänestys on käynnistynyt. Olisin superotettu, jos haluat antaa blogilleni äänesi inspiroivin sisustusblogi-sarjassa


7 kommenttia:

  1. Illums Bolighus on sisustushullun taivas maan päällä. Mulle käy yleensä päinvastoin kuin sulla, kun sekoan, eli lompakko kärsii. Olet fiksu, kun osaat laittaa rajan siihen, mitä oikeasti tarvii, mulla on siinä vielä opettelemista. Sulla on kiva blogi, jota kivasti höystää välillä syvällisemmätkin ajatukset.

    Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari! Minulla käy usein niin, että jos suunnittelen ostavani jotain, palaan kotiin tyhjin käsin :D

      Poista
  2. Oi näyttää ihanalta paikalta! Tuolta voi varmasti ammentaa paljon inspiraatiota. Hyviä oivalluksia myös, näin käy usein kun pääsee irti arjen pyörityksestä.

    VastaaPoista
  3. Ihana tuo lasten parvi. Minkähän merkkinen se on?

    VastaaPoista

Suurkiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...